In English Suomeksi

Uutta


Tikru bokserien mestiksissä, tässä esineruutu.

9.7.2013 Sivustoa päivitetty

Ota yhteyttä

Tuuli Viitamaa
inyetis at gmail piste com
In Finland
Signalistinkatu 9 A 3
20360 Turku
tlf +358 50 594 3848
My status



Toivotan sinut tervetulleeksi kennel Inyetin nettisivuille. Olen ammatiltani eläinlääkäri, ja harrastan pienimuotoista rhodesiankoirien ja bokserien kasvatusta. Olen suorittanut Suomen kennelliiton kasvattajan peruskurssin keväällä 2008 ja kehätoimitsijakurssin. Minulle myönnettiin kennelnimi Inyeti's keväällä 2009.

Unelmani omasta koirasta toteutui keväällä 1997, kun perheeseemme tuli ensimmäinen koiramme, Alli-bokseri. Allin kanssa aloitin myös koiran kanssa harrastamisen. Pidän koiran kanssa harrastamisesta, joten perheemme koiria olen kouluttanut enemmän tai vähemmän monessa lajissa. PK-lajeja (haku-jälki-viesti), TOKOa, agilityä ja näyttelyitä on tullut harrastettua melkein kaikkien koirieni kanssa, mutta olen myös kokeillut mm. MEJÄä ja ratajuoksua. Rhodesiankoira on monipuolinen harrastuskoira, ja vaikka sen kanssa treenaaminen kehittää pinnaa, venyttää hermoja ja laittaa mielikuvitusta töihin, se on myös äärimmäisen palkitsevaa. Olen alusta asti esittänyt kaikkia perheemme koiria kehässä ja vieraillut junior handler kehissä muutamaan otteeseen. Olen myös esittänyt muiden ihmisten koiria, eniten on käsiini joutunut labradoreja. Nykyisin harrastuksemme ovat ajanpuutteen vuoksi melko näyttelypainotteisia.

Ensimmäinen rhodesiankoirani oli "Norjantuliainen" Senna. Senna oli Allin paras kaveri Norjassa. Suomeen Senna saapui 1.9.2001, pari kuukautta sen jälkeen kun olimme itse muuttaneet. Treenasimme Sennan kanssa MEJÄä, TOKOa, agilityä. Kokeilimme myös hakua, mutta totesin Sennan äärimmäisen epäsopivaksi koiraksi hakuun; sitä kun ei vähempää voinut kiinnostaa, oliko metsään eksynyt joku vai ei, mutta sen sijaan se oli äärimmäisen kiinnostunut niistä herkuista, jotka maalimiehellä oli. Se toimi alkuun näennäisesti hyvin, mutta kun yritimme vähitellen siirtyä rullailmaisuun, kävi ilmi, ettei Sennaa kiinnostanut touhussa mikään muu kuin namit. Lopetimme haun ja siirryimme harrastuksiin, jotka sopivat Sennalle paremmin. Kävimme myös näyttelyissä huviksemme, ilman varsinaisia tulostavoitteita. Sennan meilläolon piti olla vain väliaikainen, mutta Vibeke, Sennan omistaja, antoi minulle elämäni parhaan joululahjan, ja lahjoitti Sennan minulle.

Sennan kuoltua melko yllättäen 21.3.2005 aloin etsimään itselleni uutta koiraa. Olin varma, etten halua enää toista rhodesiankoiraa. Mietin monenlaisia rotuja: kääpiövillakoiraa (tai keskikokoista), borderterrieriä, dalmatiankoiraa, bokseria, cockerspanielia... Mutta kun antaa rhodesiankoiralle pikkusormen, se vie koko käden. Löysin itseni yhä useammin ja useammin katsomasta rhodesiankoirien pentueita, ja lopulta meille tuli Inka.

Senna sai minut ihastumaan rotuun, sen loistavaan luonteeseen ja personallisuuteen. Inka on antanut siihen viimeisen silauksen, ja viimeistään Inkan aikana olen voinut todeta, että tässä on se "minun rotuni". Rhodesiankoiran tulisi olla rohkea mutta pidättyvä, liiallinen pehmeys, arkuus ja pienestä säikkyminen ei kuulu rotuun. Arvostan rodussa sen itsevarmuutta ja uskollisuutta. Ja mikä parasta, rotu on keskimäärin terve. Pidän niitä rodun tärkeimpin ominaisuuksina. Kermana kakun päällä on rodun komea ulkomuoto. Meidän koiriamme on myös siunattu loistavalla tilannetajulla. Ne tietävät aina, koska on tosi kyseessä, ja koska voi vetää pellen viitan harteille. Kumpikin on osoittanut tilannetajunsa myös varoittamalla uhkailijoita vain silloin, kun kyseessä on ollut todellinen uhka, eikä esimerkiksi kohti juokseva lenkkeilijä tai jalkavaivainen vanhus.

Haluan kasvattaa ennenkaikkea koiria, joiden kanssa on ilo elää, koiria ilman terveys- tai luonneongelmia. Ihannekoirani on sisältä ja ulkoa perusterve koira, jonka terveyden ylläpito oikealla ruokinnalla ja hoidolla on vaivatonta. Sen luonne on rodulle tyypillinen ja mutkaton, ilman häivähdystäkään arkuuteen. Sillä on myös rotumääritelmän mukainen rakenne. Vaikka rhodesiankoiraa ei varsinaisesti voida pitää harvinaisena rotuna, pidän tärkeänä geneettisestä monimuotoisuudesta huolehtimista.

Jago ja Tikru  Minä ja Jade  Iivar ja Tikru


Ilmainen www-laskuri
visitors since January 15th, 2008.

Laskuri
since May 29th, 2008.
Viimeksi päivitetty: 9.7.2013

Valid XHTML 1.0 Transitional