Esittely

Toivotan sinut tervetulleeksi kennel Inyetin nettisivuille. Olen ammatiltani eläinlääkäri, ja harrastan pienimuotoista rhodesiankoirien kasvatusta. Olen suorittanut Suomen kennelliiton kasvattajan peruskurssin keväällä 2008 ja kehätoimitsijakurssin. Minulle myönnettiin kennelnimi Inyeti's keväällä 2009. Vuonna 2013 muutin koirieni kanssa Australiaan, ja ANKC rekisteröi kennelnimen Inyetis maaliskuussa 2018. Muutin takaisin Suomeen keväällä 2021. Olen myös kasvattanut 2 bokseripentuetta.

Ensimmäinen rhodesiankoirani oli "Norjantuliainen" Senna. Suomeen Senna saapui 1.9.2001, pari kuukautta sen jälkeen kun olimme itse muuttaneet. Treenasimme Sennan kanssa MEJÄä, TOKOa, agilityä. Sennan kuoltua melko yllättäen 21.3.2005 aloin etsimään itselleni uutta koiraa. Olin varma, etten halua enää toista rhodesiankoiraa. Mietin monenlaisia rotuja: kääpiövillakoiraa (tai keskikokoista), borderterrieriä, dalmatiankoiraa, bokseria, cockerspanielia... Mutta kun antaa rhodesiankoiralle pikkusormen, se vie koko käden. Löysin itseni yhä useammin ja useammin katsomasta rhodesiankoirien pentueita, ja lopulta meille tuli Inka syksyllä 2005. Inka oli ehkä elämäni koira, jonka seurasta sain nauttia yli 15 vuotta. Se oli superstara sekä näyttelykehissä että niiden ulkopuolella. Inkasta tuli kennelini kantanarttu, jonka nimi Inyanga tarkoittaa kuuta. Kennelnimeä miettiessäni vastaan tuli termi Inyeti, joka tarkoittaa kuunvaloa. Olihan Inka elämäni valo, joten se tuntui sopivalta.

Senna sai minut ihastumaan rotuun, sen loistavaan luonteeseen ja personallisuuteen. Inka on antanut siihen viimeisen silauksen, ja viimeistään Inkan aikana olen voinut todeta, että tässä on se "minun rotuni". Rhodesiankoiran tulisi olla rohkea mutta pidättyvä, liiallinen pehmeys, arkuus ja pienestä säikkyminen ei kuulu rotuun. Arvostan rodussa sen älykkyyttä, itsevarmuutta ja uskollisuutta. Ja mikä parasta, rotu on keskimäärin terve. Pidän niitä rodun tärkeimpin ominaisuuksina. Kermana kakun päällä on rodun komea ulkomuoto. Meidän koiriamme on myös siunattu loistavalla tilannetajulla. Ne tietävät aina, koska on tosi kyseessä, ja koska voi vetää pellen viitan harteille.

Haluan kasvattaa ennenkaikkea koiria, joiden kanssa on ilo elää, koiria ilman terveys- tai luonneongelmia. Ihannekoirani on sisältä ja ulkoa perusterve koira, jonka terveyden ylläpito oikealla ruokinnalla ja hoidolla on vaivatonta. Vaikka pennun kasvattaminen järkeväksi aikuiseksi voi osoittautua kokemattomalle haastavaksi, rhodesiankoiran luonteen tulisi aikuisena olla on rodulle tyypillinen ja mutkaton, ilman häivähdystäkään arkuuteen. Ihannekoirallani on myös rotumääritelmän mukainen rakenne, kestävä rakenne ilman liioiteltuja piirteitä. Vaikka rhodesiankoiraa ei varsinaisesti voida pitää harvinaisena rotuna, pidän tärkeänä geneettisestä monimuotoisuudesta huolehtimista.